lauantai 15. syyskuuta 2012

13 Vaaran Maastomaraton 2012

Lähtöalueen tunnelmaa
Kohti Kolia -spesiaalitreeninä tänä viikonloppuna oli vuorossa Vuokatissa järjestetty 13 Vaaran Maastomaraton. Noin 20 kilometriä kohtuu vaativaa UKK reitin polkua, pätkät myös metsätietä jos latupohjaa.

Osallistuminen tapahtumaan oli tehty varsin houkuttelevaksi: osallistumismaksut oli porrastettu 35-50 euroon, mutta esimerkiksi Urheiluopistolta sai majapaikan 59 euron hintaan - joka sisälsi osallistumisen. Käytin tätä varsin edullista tarjousta hyväkseni.

Monipuolinen aamiainen oli tapahtuman vuoksi tarjolla kuudesta alkaen. Aloitin heräilyn puoli kuudelta ja pienen torkutuksen jälkeen hiipparoin ravintolaan heti aamiaisen alkuun. Puuroa, karjalanpiirakoita höysteillä, mehua, maitoa ja kahvia kuppi jos toistakin.

Kisakanslian suuntaan raahauduin ihmettelemään aamua pikkasen seitsemän jälkeen, ja bussikuljetukset kahden onnikan voimin lähtivät 7:20. Kisan lähtöalueelle taidettiin saapua kutakuinkin kahtakyt vaille kahdeksan. Reilu vartti oli siis aikaa käydä lämmittelemässä, ja vähän siinä hölkkäilinkin ja tein polvennosto- sekä pakarajuoksudrillejä.
Markustakin vielä hymyilyttää. Kisan jälkeen ilme olikin hivenen hapokkaampi :D

Juoksu

Polarin sykedata, reittikartta etc.

Alussa oli ehkä vajaa kilsa kapeaa metsätietä "ryhmitysalueeksi" pistämään juoksijat jonoon kapeille poluille. Tämän osuuden vedin pienen arpomisen jälkeen reippaammin kuin alunperin ajattelin. Pian polku kapeni, ja tuotapikaa saavuttiin jonkin laitumen reunaan, missä polku oli linjattu uusiksi maalitäplillä kiertämään laidunalueen. Eli polkua ei ollut, pelkät maalitäplät :)

Tämä maasto-osuus meni alkuinnossa ihan nätisti, mutta pian siirryttiin asiaan, eli kiipeämään kivikkoista vaaraa. Minullahan nämä maasto-ominaisuudet eivät kovin kummoiset ole - ylämäet vielä menetteli, mutta alarinteistä puuttui kokonaan rentous, joten takaa tuli iholle kokeneempia maastomenijöitä ja muuten notkeita kavereita. Annoinkin ohitustilaa kiireisemmille.

Ehkä juuri alkukivikot olivat kaikkein pahimmat, mutta ei polku muillakaan vaaroilla oleellisesti paremmaksi muuttunut. Tai no, paremmaksi ja paremmaksi, nimenomaan helvetimmoista rävellystähän tänne matkattiin hakemaan. Jossain puolimatkan jälkeen säikäytin itteni kompuroimalla selälleen yhteen lyhyeen alarinteeseen, mutta en onnistunut loukkaamaan selkää/päätä tässä tilanteessa.

Kisan vanhetessa jossain määrin ketutti, että haastavassa maastossa ei tekniikkani riittänyt riittävän ripeään etenemiseen, että syke olisi pysynyt riittävä korkealla, siis yli 160 lyöntiä.

Kengissä kyllä kaipasi lisää pitoa: kisan aikana keli oli kuiva, mutta yöllä alueella oli ollut kohtuu runsaita sadekuuroja, joten pitkospuut ja kalliot olivat märän liukkaita. Alla oli Salomonin SpeedCross 2:set, mikähän olisi mukava nastavaihtoehto kengäksi?

Loppupuolella taivalta oli ensin "riittävän" pitkät portaat palo(?)tornille ja kohta sitten juostiinkin alas laskettelurinnettä. Ja viimeiset sadat metrit oli vanhan hyvän ajan purupintaista kuntorata/latu-uraa.

Vuokattihallilla oli saunat ja uintimahdollisuus, mutta pakenin huoneeseeni suihkuun ja vähän elpymään. Urheiluopistolla oli tarjolla lopuksi lihakeitto.

Keli oli siis kisan aikana kuiva, mutta reitit olivat mutaisia yön sateiden jäliltä. Lämpötila oli jossain kympin kulmilla. Pukeutuminen oli lyhyet trikoot, tuulisuojattu aluspaita ja pitkähihainen paita, lippis sateen varalta ja kompressiosukat. Energiahuolto pelas järjestäjien juomapisteiden varassa (sykedatassa kierrosten vaihtumiskohdat). Oli pari geeliäkin varalta mukana, mutten tarvinnut niitä.
Reissussa rähjäytyy... ite etes huomannu, Siru kyseli illalla salilla missä olen könynnyt.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos vertaan perus maantiemaratoniin tätä maastomaratonia, kuinka paljon raskaampi oli? Mitenkä ajan puolesta, paljonko vei enemmän aikaa kuin normipuolikkaalla?
Olen harkinnut osallistuvani tänä vuonna maastomaratonille ja kaipailen konkareiden kokemuksia ;)

Jouko Kaarteenaho kirjoitti...

Kun olen kömpelö maastossa, minulla meni Vuokatissa tunteroisen pitempään kuin samalle syksylle maantiepuolimaratonilla (alle 1:30). Toki raskaus on niin ihmisestä kiinni, toisilla tossu vaan nousee kevyemmin kivikossa ja rinteissä, joita tällä reitillä riittää.