lauantai 28. syyskuuta 2013

Mourunki Run 28.9.2013


Syksy ehti siihen asentoon, että oli aika autoilla (huokaus, takavuosina tuonne pääsi fillarillakin...) "Etelä-Suomeen" Kempeleeseen nauttimaan Kempelleen Maratonklubin vieraanvaraisuudesta, eli osallistumaan Mourunki Run -maastohölkkään.

Tarjolla oli varsin mukavaa syyssäätä, vajaa kymmenkunta plusastetta ja taivaskaan ei vihmonut. Taisipa jossain vaiheessa aurinko hetken pilkahdella. Juoksujengiä kertyi mukavasti Köykkyrin hiihtomajalle, juoksijaennätys taisi ainakin tulla ja puhuivatkohan järjestäjät puolestatoista sataa hölkkääjästä.

Starttikin oli näin aamu-unista ajatellen mukavasti vasta puolilta päivin, joten oli hankala keksiä tekosyitä olla osallistumatta. Siispä 15 ekeä tiskiin ja nimi kuntosarjaan.

Tatu pisti juoksijat ojennnukseen lähtöviivalla

Joku puoliläski sattunu kameran tielle... eiku meikähän se, Tatun kuvaamana

Lähtö lähestyy...
Tuotapikaa sitten kirmataankin latupohjalla
Kuvittelin ottavani alun rauhallisesti, mutta ei voi mitään: kesän laiskottelut ja keskivartaloon kerääntynyt läski tekevät tallaamisen hankalaksi. Kolmen neljän kilometrin jälkeen oli pakko hivenen löysätä matkavauhtia ja päästää tytöt jos isännätkin karkuteille.

Kuudennen kilometrin kulmilla alkoikin vastaantuleva liikenne, lenkkihän oli edestakainen kääntöpaikalla olevaa muutaman sadan metrin silmukkaa lukuunottamatta.
Kärkipyöräilijä, Krossikommuunin Kimmo

Sai Kimmo ajaakin, ettei kärkimies tullut ohi

Pienen raon jälkeen toinen...

...ja kolmas vastaantulija
Huolto pelasi kääntöpaikan silmukassa
Kääntöpaikalla oli pakko ottaa kaikessa rauhassa pientä drinkkiä, ja lepotauon jälkeen eipä muuta kuin "kotia kohti". Kympin juostuani tunnelma alkoi vaihtua kohta koittavasta kuolemasta  ihan leppoisaksi juoksufiilikseksi, vaikka ei vauhdissa näkynytkään.

Pari kilometriä ennen maalia sain jälleen tutusta rouvasta seuraa. Olemme viime vuosina olleet yllättävän samanvauhtisia niin juosten kuin suksilla. Taas mimmi kuritti minua leppoisasti imussa hölkäten, mutta ei ohikaan halunnut tulla.

Vajaa kilometri ennen maalia kropassa kytkeytyi loppukirivaihde ja lähin tavoittelemaan muutaman kymmenen metrin päässä juoksevia isäntiä. Oli kiikunkaakun, kestääkö kroppa, mutta toisen tavoitin ja ohikin pääsin ja vielä kohtuu asiallisesti maaliin.

Mukava juoksupäivä, tuttuja niin järjestämässä kuin juoksemassa, kiitos kaikille (toki myös tuntemattomille)! Tänään(kään) ei kulkenut, mutta palkitsin itteni kuitenkin hyvästä yrityksestä makkaralla (1,50 euroa) ja munkkikahveilla (2,50 euroa).

1 kommentti:

Jani Oikarinen kirjoitti...

Ai, sulla on kamera kisoissa mukana. Ei kai sitä kerkiä kuvia ottaa kesken juoksun ;)