TDS 119 km 27.-28.8.2014 onnellisesti takana

Terveisiä Chamonixista. Olen täällä vielä sunnuntaiaamuun asti, tällä hetkellä kohtuu flunssassa räkimässä ja köhimässä. Seuraamme UTMB:n maaliintuloa, ja suomalaiskavereita on tässä yön aikana tuloillaan. Mutta muutama sananen keskiviikon-torstain puuhastelusta muistin ja mielenkiinnon aikana.

Elikkä niinhän siinä sitten kävi, että "ryssin homman" ja ounastelemaani keskeytystä ei tullutkaan. Yön kähmässä ahneus iski, ja halusin kotiuttaa finisher-liivin.

Reissu meni sinänsä putkeen. Missään vaiheessa ei iskenyt mitään järeämpää masennusta, ja kroppakin totteli reitin kulkemista ihan ok. Siis kun ottaa huomioon et treeni oli jollei nyt olematonta niin laiskanpuoleista kuitenkin viimeisen vuoden aikana. Ja sehän näkyy minusta otetuissa kuvissa, reilu reppuhan se on menoa tasapainottamassa etupuolellakin :D

Eli voin huoleti todeta, että peruskuntoinen keski-ikäinen pena voi tämän reitin läpäistä. Takuuta onnistumisesta en tokikaan anna.

Kisa

Keskiviikkoaamuna herätys neljän aikoihin (joo, allekirjoittaneen laatuandroidi oli toki Suomen aikavyöhykkeellä ja pirisi kolmelta) ja pientä aamupalaa koneeseen. Viiden korvilla loikkaus kisabussin kyytiin ja tuotapikaa kurvasimma Italian puolelle Courmayeurin kaupungin jäähallille. Siellä viimeisiä huoltotoimenpiteitä ja lopulta seiskaksi muutaman sadan metrin päähän lähtöalueelle.

Sitten alkoi vähän pitempi aamulenkki: ensin kaupungin ytimessä, sitten lähiöissä ja tuota pikaa alkoi loputon nousu vuorille. Jo alkumatkasta kuuntelin edessä menevää brittineitoparia, kun toinen huokaili surkeana "en arvannut tämän olevan näin extremeä" ja toinen yhtyi valitukseen. Joo ja me olimme siinä vaiheessa vielä pyörätiemäisellä päällystetyllä nousupätkällä... kaikki ny vaan ei hokaa.

Lähtöalueella ei tarvinnut olla yksin

Mahtava päivä aluillaan, kevyttä hauskanpitoa funparkissa!

Karkiasti ottaen reitti oli joko kiveä tai mutaa

Itte kisasta ei oikeestaan paljoa jäänyt tilitettävää. Tamplaat 15-20 kilometrin reittipätkän huoltoon. Imet muutaman mukillisen Pepsiä ja katot mikä muu maistuu. Huolloissa oli patonkia, salamia, juustoja, kakkupaloja, keksejä ja vaikka ja mitä. Tankattuasi tarkistat seuraavan etapin tekniset tiedot, tosin eihän sulla ole mukana mittareita matkan seuraamiseen joten menet kuitenkin etapin arvaillen. Liian pitkään huollossa lorvittuasi lähet taas jatkamaan matkaa.

Tämmöstä yhenlaista sauvakävelyä

Joskus yöllä oli yksi pitkä jyrkkä laskeutuminen varsin ilmava, joten jos poet korkean paikan kammoa niin kannattaa käyttää alkumatkaan aikaa jotta ehtii tulla pimiä... no, kyllä sen korkeuden ja homman falskiuden pysty arvaamaan pimeässäkin :D Yksi vanhempi rouva yritti lähtä lentoon minun edestä, mutta tarttu jostaki kii ja pysy polulla. Muutama muu läheltäpitihorjahdus näkyi, ja sauvoja katkeili tyypeillä könytessä. Ite pannutin pari kertaa jollain liejukkopätkällä - kengät piti loistavasti märällä ja mutaisella kivellä mutta puhdas liejukko oli lentokenttä.

Yön tunteina kurkkuun tarttui pieni pala, ja aamupäivästä vatsa oli hetken vähän sekaisin. Muuten kroppa pysyi kasassa.

Viimeinen pitkä nousu laelta kuvattuna

Minun kohdalla riippusillalla ei ollut enää ruuhkaa

Reitti oli pääsääntöisesti eri tasoisia polkuja ylös tai alaspäin. Lopussa oli kahdeksisen kilometriä leppoisaa vauhdikasta katu- ja puistotieosuutta. Tosin tämä taapertaja ei ollut enää vauhdikas vaan kynsin kohti maalia.

Twitteri ja Face piippaili kannustusviestejä ilahduttavasti, kiitokset niistä kaikista! Alkumatkasta jotain kuvia twiittasin, mutta... no, kaikkea vaan ei jaksa kun väsy etenee :D

Varusteista

Kuitataan tähän jotain varusteistakin. Reppu ja moni muu varuste oli samat kuin puolentoista vuoden takaisella TransGranCanarialla.

Muutama uusi varuste tuli toki hommattua: kengiksi arvoin tällä kertaa Salomon Sense Mantra2 -tossut. Mikael & Sport'in Muhos hommasi ne jopa muutamaa päivää ennen reissuun lähtöä joten ehdin vähän kokeilemaankin. Joo joo, joku ehkä hoitaa hyvissä ajoin mut näin jäi minulla tällä(kin) kertaa viime tinkaan.

Kengät Salomon Sense Mantra 2

...ja huolellisen sisäänajon jälkeen. Itteasiassa kuvassahan nämä näyttää ihan siisteiltä - luonnossa eivät päässeet majotukseen sisälle vaan tököttivät tuossa portailla. Eivät kelvanneet ohikulkijoille.

Sauvat sensijaan hommasin jo hyvissä ajoin keväällä, jotta ehdin hyvin treenata räpyläihin voimaa ja opetella käyttämään. Aivan, kerta Köykkyrissähän se lopputulema oli. Virallinen sauvatoimittajani on Heikki Shelbyn myyntitiskin takaa. Black Diamond Ultra Distance juoksusauvat helpotti temmeltämistä niin ylä- kuin alamäissä... ja no, loppumatkasta rytmittivät taaperrusta myös tasaisella.

Lennon alla kävin vielä Tommilta Partioaitasta hakemassa uuden tuikun, PETZL NAO HR:n. Tällä kertaa riitti yks akku yön yli kulkemiseen, mutta pitää käydä investoimassa vielä toinen akku. Varalamppuna (kyllä, lamppuja piti olla kaksi, ja kumpaankin varaparistot) oli joku vanha Petzl lamppu.

Vinkkinä tänne tuleville: varusteet tarkistetaan. Kisailmoittautumisessa arvotaan puolenkymmentä varustetta per kisaaja jotka tarkastaja käy hyvin tarkasti läpi jotta vastaavat kisaohjeen minimejä.

Aijoo, kovana kantojuhtaja mulla oi vettä mukana juomaleili 1,5 litraa ja Salomon lötköpullot 2xreilu puoli litraa urheilujuomaa. Kun on tämmönen hidas taapertaja, niin muutamalla välillä kokojuomakapasiteetti tuli tarpeeseen.

UTMB arpajaisiin kuulemma kuuluu ostaa lippu. Ok, hankalahan sinne on läpi päästä.

Ai loppuaika? 31:59:36, pitihän siihen jättää sentään tunti marginaalia maalin sulkeutumiseen.