Vuosi 2008 oli minun brevet -harrastusvuosi, ajoin treenimielessä 200, 300 ja 400 km mittaiset brevetit yksin ja 600 km brevetin espoolaiskaverini kanssa. Tässä tarina 300 kilometrin kevätretkestä.
Tämmönen leppoisa lomareissu tällä kertaa - mitäpä sitä harva se päivä lenkkeilemään, voihan kilsat ajaa kasaan kertarykäyksellä. Tietoihin syötetty aika netto (oheisen listan huoltopaikoilla aika ei juossut, mutta ajonaikaisilla kusi- ja muilla pausseilla juoksi). Bruttoajan voi halukkaat laskeskella tuosta, keskiviikkoaamuna alkoi, ja välissä vuorokausi vaihtui torstaiksi (vaikka itellä oli kyllä loppureissusta vaikeuksia muistaa päivä...)
km/Kellonaika/Paikka
000 08:15 Espoo Haukilahti, Shell
049 10:10 Hiidenvesi, Hiidenpirtti
100 12:11 Somero, ABC Härkähovi
143 14:20 Humppila, Cafe Lasikello
200 17:30 Vammala, K-Supermarket Superi
277 21:30 Harjavalta, Vilkun Autogrilli
355 01:57 Rauma, ABC Kortela
430 06:30 Pori, ABC Tikkula
490 10:20 Merikarvia, Satakunnan Osuuskauppa
580 15:35 Kauhajoki, Kauhajoen kaupunginkirjasto
607 17:20 Kurikka, R-kioski
Aikaisemmista ajamistani Breveteistä poiketen tällä kertaa en ollut yksinään liikenteessä, vaan Espoosta lähdin ajamaan entuudestaan puolitutun Karin kanssa matkaa. Kari on jo kokenut Brevettien kävijä, 1200 taipaleitakin on kolme takana. Kokemuksen ja hyvän kunnon kyllä huomasi matkassa: viimeistään neljän sadan kilsan jälkeen olin kuluttanut sekä henkiset, että ruumiilliset varat tosi vähälle, ja roikuin tyhjänä kuorena sitten reissun loppuun.
No, puolusteluksi skriivailen valmistautumisen ongelmista: päivät reissun alla meni OYS:ssa laukatessa isäukkoa katsomassa. Reissu mahdollistuikin pitkälti sen vuoksi, kun sisarukseni tulivat kyläilemään maisemiin. Brevettiä edeltävän yön matkustin sitten junalla Helsinkiin. Hiilihydraattitankkaus... oli todella ammattimaista
Yhden kolarin olin karauttaa: jossain tuossa ensimmäisen satkun aikana puotin edellä kohtalaista alamäkeä kohtalaisen reippaalla vauhdilla alaspäin. Vasemmalta tuli mäen alla auto, joka pysähtyi STOP-merkin taakse. Ja seisoi siinä... ja mie kuvittelin, että jäikin myös seisomaan. Mutta liikkeellehän se lähti, ja vielä tässäkään vaiheessa en reagoinut, kun kuvittelin sen kääntyvän oikealle. Paskat. Siihen se mateli kaistalleni, jotenkin vielä niin ärsyttävän epämääräisellä vauhdilla, että oli vaikea päättää väistääkö keulasta vai perästä - tässä vaiheessa jarrut oli toki käytössä, vaan vauhti ei hallittavissa. No, hirvet ja nuijat idiootit väistetään perästä. Oli kuulemma jäänyt ihan näyttävä jarrutusjälki asfalttiin.
Säät oli muutamaa pisaraa lukuunottamatta poutaiset. Vastatuulta riitti, jos tie teki mutkan, tuntui et tuuli kääntyi samaa tahtia. Keskiviikkona oli kohtuulämmintä, että lyhyillä kamoilla saattoi ajaa. Yö oli perhanan kylmä, silloin piti pukea kaikki löytyvät vaatteet päälle. Torstaina iltapäivästä sää sitten lämpeni huomattavasti.
Viimeiset pari sataa oli minulle yllättävän rankkaa. Reidet olivat tyhjät, ja tahdonvoimakin tuntui jääneen kotia oottelemaan parempia aikoija. Ja nukkumaton yö sekoitti sen vähän, mitä sekoitettavissa on. Kofeiini niin Battery-juomina kuin energiapatukoissa piristi hetkeksi. Mutta hetkiä mahtui torstaille paljon, enemmän kuin energiajuomia tai patukoita kykeni nauttimaan.
Kauhajoen matkahuollolle kunniamaininta: vaikka emme mitenkään tarkoituksella varanneet Kurikka - Seinäjoki bussiin fillareille paikkaa, reipas vanhempi herrasmies oli informoitu odotettavissa olevasta hässäkästä. Väsynyt mieli oli hetken kummissaan, kun oli varautunut enempi maanittelemaan fillareita kyytiin, mutta lastaus menikin ihan itekseen ja bussiliput oli kädessä ennen kuin ehti sanoa määränpäätä. Ja ystävällinen meininki jatkui Seinäjoen rautatieasemalla, lippuvirkailija neuvoi ja suorastaan saattoi oikealle laiturin kulmalle. Joskus kotimaan matkailu on mukavaa ja helppoa.
Polar data
Polar data
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti