Teksti on kopioitu ja täydennetty 16.8.2012 Lenkkivihko.fi:stä, jos ko. palvelu lopettaa ennakkoilmoituksen mukaisesti vuoden 2012 lopussa.
Vuosi 2008 oli minun brevet -harrastusvuosi, ajoin treenimielessä 200, 300 ja 400 km mittaiset brevetit yksin ja 600 km brevetin espoolaiskaverini kanssa. Tässä tarina 400 kilometrin kevätretkestä.
Alunperin oli tarkoitus otsikoida "Tour de Oulujärvi" tai muuta huuhaatyylikästä, vaan jostain syystä on Mallorcan vuorienvalloitusreissulle ilmoittautumisen jälkeen soinut päässä Hassisen Kone. Jospa Ismo ei pahottaisi mieltään kappaleen nimen lainaamisesta: vaikkei pyöräilyyn taida biisi mitenkään liittyä, niin eiköhän tässä pieni himppu jotain kapinaa ole takana. Ainakin paikallisen yöhuoltamon myyjätär viime yönä ajatteli mua varmaan jonain perhanan hippinä :D
Aamulla kuuden jälkeen Haapalehdon Shellille kaffella ja kiroilemaan ihmismieltä Naapuri oli kotiutunut samoihin aikoihin kun itellä oli herätys. Ja rappukäytävässä ohi kulkiessani kuulin olevan jatkot käynnissä. Teki mieli alkaa koputtelemaan, ja selvittelemään jatkojen luonnetta...
Jos 300 meni kesäkeleissä kesähepeneillä, nyt oli päälle kaivettu taas talviajovaatteet. Maantiepolkimet vaihdoin maasturin polkimiin, niin sain Coretex ajokengät käyttöön. Aamulla oli pari astetta pakkasta, sääennuste uhkaili sade ja räntäkuuroja, joita onneksi ei kuitenkaan matkalla näkynyt.
Huoltsikan aamuvuorossa oli oikein kaunis ja mukava pellavapää, joka häkellytti mut kyllä täysin... kyseli leimaa antaessaan, minne matka. Ujosti jupisin Sotkamosta, ja myyjätär niin iloisesti heläytti jotain mukavasta 400 kilsan lenkistä. Yleensä kun naisväki käsittelee korttia kuin taudinaiheuttajaa, ja varsinkaan vanhemmat rouvat ei missään nimessä halua tietää taustoista mitään. Ja mimmi tiesi vielä maantietoa... en mie olis vuosi sitten osannut sanoa Sotkamon lenkuran olevan neljää sataa. No, nuoret naiset on olut kyllä aikaisemminkin olleet (positiivisessa mielessä) uteliaampia.
Ja eiku reissuun:
Reitti kartalla
Km / klo / Paikka
000 06:45 Oulu, Haapalehto Shell
106 10:21 Vaala, Jaalanka Kahvila Ihme
196 13:35 Sotkamo, Vuokatti Urheiluopisto
334 20:45 Vaala ABC
429 01:15 Oulu, Haapalehto Shell
Elikkä ylitöiksi meni, ei ehtiny lenkin jälkeen enää Oulun baareihin ;) Menomatka Vuokattiin oli kohtuu vauhdikasta ajoa: energiaa piisas kropassa, ja tuulet oli suotuisat. Suunnitellut taukopaikatkin olivat olemassa ja auki. Vuokatissa Polar tuumaili ajonaikaiseksi keskinopeudeksi 30,9 km/h.
Vuokatissa pidin tunnin tauon. Maistuvaa lounasta inessiiviin, jutustelua koulun henkilökunnan edustajan kanssa ja opiskelijoiden tiirailua... alueella oli ilmeisesti jokin lastentapahtuma, ja touhukkaita nuoria järjestäjiä kävi syömässä. Viikolla oli vähän valinnan vaikeutta: duunilla olis ollut "virkistäytymisreissu" Katinkultaan, eli tänne samoille tonteille. Valittin sitten fillaroinnin, mutta suunnistin siis samoihin maisemiin sääennusteiden vuoksi. En kuitenkaan alkanut soittelemaan työkavereille, ja treffaileen heitä. Eihän täältä olis kotiutunut koskaan...
Mutta lepäily loppui ja matka jatkui. Vasten tuulta. Matka Kajaaniin oli tuskaisen hidas. Aikanaan sinnekin pääsin, etsimään tietä ulos. Ärsyttävää, että peltilehmiä varten on pikkukaupungeissakin rakennettu julmetut rampit ja muut häkkyrät. Meitsi ei tahdo pyörätieltä käsin ollenkaan hahmottaa, minne pitäisi ajaa. Mutta pääsihän sieltä ulos... en stopannut kylillä ollenkaan, kun olin ajatellut pitää tauon Vuolijoella.
En sitten pitänyt Vuolijoella paussia. Ei löytynyt mun taidoilla kello 18:11 mitään taukopaikkaa. S-market oli hetkeä aikaisemmin mennyt kiinni, ja... Oulujärven eteläpuolella rantatien varrella ei kertakaikkeaan tuntunut olevan mitään 90 kilsan matkalla Kajaani - Vaala.
Noo, ei auttanut jäädä suremaan. Nestettä ja energiapatukoita löytyi, matka jatkukoon. Illan joutuessa tuulet oli jo rauhoittuneet, mutta ei matka enää vauhdikkaammin alkanut taittumaan. Pumppu ei jaksanut innostua sykettä nostamaan. Ja jaloissa painoi, kadenssi alkoi laskemaan.
Vaan jokainen polkaisu vei kuitenkin eteenpäin. Hiljaisen erämaataipaleen jälkeen Vaala vaikutti suorastaan vauhdikkaalta kaupungilta. Sen verran isolta cityltä, että joutui kysymään tietä ABC-huoltsikalle, kun Ouluun vieviä liittymiä vaikutti olevan enemmältikin.
ABC:llä oli tietenkin kauppakin. Siinä hamppariateriaa pureskellessa suunnittelin, mitä paikalliset ajattelis kun ostais oluen ja kietaisisi sen huoltsikan pihalla kertarykäisynä kitusiin. Ainakin urheilullisuus olis varmaan saanut kolauksen :D Jätin kuitenkin suunnittelun asteelle...
Kokka kohti Oulua, ja hetikohta rinnakkaisille pikkuteille. Väskytti kyllä sen verrran, että olis tehny mieli painaa suoraan 22-tietä, eikä rimpuilla mitään mäkisempiä rekiuria. Vaan rimpuilin kuitenkin. Yllättävän hellposti nuo Päivärinteen-Sanginsuunkin "vuoristoreitin" harjanteet suhahti renkaiden alta.
Loppumatkasta pääsin testaamaan myös Vätternrundia silmällä pitäen ostamaani Fenix-ledilamppua. Ensin valoa piisas kuin henkilökohtaisesta atomivoimalasta, mutta kohta ilo loppui. En tiedä, oliko lamppuun laittamani akut jo ollutkin jossain käytössä, vai miten virta niin vauhdilla loppui.
Sanginsuu - Haapalehto oli sitten taas vähän vauhdikkaampaa ajoa, kroppa selkeesti innostui ajatuksesta päästä kotio. Shelliltä loppuleima, ja kämpille. Unta ei tarvinnut juuri houkutella, nukkumatti odotti rekallinen unihiekkaa mukanaan kämpillä.
Tämä osaltani tämän kevään Brevet-sarjasta. Kuussatanen saa jäädä tuleville kesille. Nyt pari viikkoa kuosiutumista maratonkuntoon (jonka heitän kyllä ihan vaan fiilistelylenkkinä jonnekin neljä tunnin tai yli aikoihin). Sitten Vättern. Ja sitten kesäloma kaljaa ja kyrsää, keskikehon rakentelua parhaimmillaan!
Polarin data
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti