 |
| Lähtöalueella ei turhia konstailtu nykyajan kotkotuksilla |
Oli aika Vuokatin syysretken; vuorossa oli nyt toisena vuotena perätysten (
viime vuoden muistiinpano) 13 vaaran maastomaraton, nimestään huolimatta parinkymmenen kilometrin polkujuoksu. Nuuksio Classicin jälkeen olen potenut koko ajan pientä räkätautia, ja muutenkin laiskotti, joten otin tämän todella leppoisana ruskaretkenä.
Lämmin syksy oli taittumassa viileämpää kautta kohden, mutta vielä lauantaina lämpöä riitti heti aamun tunneista tasainen kymmenkunta astetta. Satamattakin säästyimme, vaikka keli varsin tuhnusen utuinen olikin.
Samalla reitillä järjestettiin myös Vuokatin vaellus, jonka lyhytmatkalaisten ohittelusta sai jonkin verran hupia. Tosin tulipa takaa myös yksi "vaeltaja" hölkäten kiinni ja jäi leppoisasti puolenkymmentä viimeistä kilometriä kanssani rupattelemaan.
 |
| Reitin maasto lienee Suomen hölkkätapahtumien vaativimmasta päästä |
 |
| Huolto pelasi, pisteitä oli muutaman kilometrin välein |
 |
| Olipa tarjolla myös elävää musiikkia |
 |
| Aina ei kiivetty kivikko, vaihtoehtona oli myös juurakkoa |
Reitti oli vaihtelevan haasteellinen, kuvien vaativampien osuuksien ohella oli himpun verran mukavasti juostavia kapeita metsäteitä ja loppupäässä myös pururataa. Vauhdikkaan laskun tarjosi laskettelurinteen alasjuoksu. Ja pikkupätkä asfalttiakin taisi viimeisillä kilometreillä olla. Loputtomia portaita ja pitkiä pitkospuita, näistä elementeistä tämä reissu on tehty!
Viime vuodesta viisastuneena nyt oli jalassa nastalenkkarit, jotka helpottivat matkan taittamista suuresti. Lyhyet trikoot, t-paita ja irtohihat. Aika heikkeni kymmenkunta minuuttia viimevuotisesta ollen 2:38:59. Leppoisan vauhdin seurauksena maalissa oli hyvä fiilis ja jaksoi saunoa, uida, syödä ja palaveerata huolella. Vejetään sit taas joku vuosi tosissaan näitä juoksujaki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti