Kesän 2013 viimeinen lauantai vierähti noin 400 muun juoksijan kera Nuuksion kansallispuiston poluilla. Minunkin oli aika luopua triathlonkaudesta ja yrittää asennoitua polkujuoksijaksi ja aloittaa valmistavien treenien sarja lokakuuta silmällä pitäen.
Koska maastolenkit olivat olleet triathlonkauden vuoksi pannassa Kebnekaisen
kesäretken jälkeen, turhat kuvitelmat menestyksestä olivat poissa. Kuvittelin kyllä päivän vauhdikkaamminkin taittuvan.
Kun ajelee 600 kilometrin päähän kisaamaan, voisi ajatella tällaisen hiljaisen maalaispojan olevan varsin yksin paikalla. No, autosta noustuani hokasin tutun Pekan olevan hollilla liikenteenohjaajan roolissa kettuilemassa minulle. Ja kisakeskuksessa Pekan kumppani Nina jatkoi kujeilua. Tuttuja mm.
HeltRin rykäsystä (ja Nina vuosien varrella sieltä ja täältä).
Kisakeskuksessa myös nuori juoksijaneito napitti uteliaana kohti, ja silmien omistajaksi paljastui aikaisemmin
blogistansa tuttu Asta. Pihamaalla puolestaan törmäsin Liminkalaispariskuntaan, Koivuloihin.
 |
| Koivulan herrasväki |
 |
| Kansaa kerääntyy lähtöalueelle |
Lähtölaukauksen alla yhytin Astan uudemman kerran, ja päätin lähtä hölkkäilemään samaan tahtiin. Alkukilometreillä juoksutahti tuntui leppoisalta, mutta maltoin kuitenkin mieleni ja jatkoin rauhallisesti. Totuus paljastui tuotapikaa, kropassa ei kaikki ollut vallan mallillaan ja jo oheisessa kahdeksan kilometrin kohdalla otetussa kuvassa olen varsin vakava ilmestys.
Välissä meillä oli oikeastaan aika leppoisa matkaporukka, kun edellä meni Asta ja takanani tuli radiosta ja telkkarista tuttu Peltsi. Se huoletti, että kaverit oli juttutuulella, mutta minä jouduin jo enempi keskittymään matkan taittamiseen.
 |
| Solvallan laskettelurinteen huippu lähestyy. Ei kaksisen korkea, mutta tänään riittävän... |
Viimeistään Solvallan laskettelumäen nousun jälkeen oli itsetutkiskelun paikka. Sykkeet eivät tasaantuneet edes pikku kävelyllä ja juostessa huitelivat rauhallisellakin vauhdilla päälle 170 lyönnin. Päästin Peltsin matkoihinsa ja jatkoin yksin taivalta. Tovin kuluttua huoltotauolle pyörähtänyt Asta saavutti minut ja yritti houkutella peesiin, mutta tällä kertaa oli pakko kieltäytyä.
Kympistä kolmeenkymppiin matkantekoni oli varsin kurjaa, käveleskelin hreiluja pätkiä ja marjanpoimintakin tuntui paremmalta idealta kuin juokseminen. Normaalisti en ole kovin kummonen nesteen juoja, mutta tänään lutkutin juomaletkua koko ajan. Eväänä oli lakuja, ja niitä pupelsin antaamuksella.
 |
| Kyllähän kuivassa kangasmaastossa jolkottelee |
Kolmenkympin jälkeen en kohdannut paljonpuhuttua maratonmuuria, vaan siirryin ennemminkin ultraflowiin. "Tämä paska loppuu kohta" tuumasi kroppa ja välissä suorastaan innostuneena pisti juoksuksi. Jouduin kyllä pärkiä kävelemäänkin, mutta matkanteko oli kuitenkin taas innostuneempaa. Lopussa sain viritettyä loppukirinkin. Jos joku päivä pystyisi vetämään koko matkan - tai tuplamatkan samalla vauhdilla kuin viimesen kilometrin niin homma olisi ihan hyvällä mallilla.
Aikaa tässä retkessä tuhrautui 5:45:47.
Maalissa tovi jälkeeni saapui
NUTS Karhunkierroksella keväällä tapaamani Törmikosken Kai. Kuulumisten vaihdon jälkeen saunomaan, ja saunan suunnalla mut taas pongattiin, tällä kertaa Lahden Raunon toimesta. Nuuksio ei ollut kuulemma paras palautusidea Oxroad ultran jälkeen... :D
Syy tai seuraus, alkuviikko Nuuksion jälkeen on mennyt pikku flunssassa. Saapahan levätä turhia hötkyilemättä.
1 kommentti:
Hieno raportti :) Kolilla nähdään sitten seuraavan kerran!
Lähetä kommentti