Teksti on kopioitu ja täydennetty 15.8.2012 Lenkkivihko.fi:stä, jos ko. palvelu lopettaa ennakkoilmoituksen mukaisesti vuoden 2012 lopussa.
Vuosi 2008 oli minun brevet -harrastusvuosi, ajoin treenimielessä 200, 300 ja 400 km mittaiset brevetit yksin ja 600 km brevetin espoolaiskaverini kanssa. Tässä tarina 200 kilometrin kevätretkestä.
Ranskalaisilla,tarkemmin semmoisella ryhmittymällä, kuin Audax Club Parisien, on tommoinen ihmisten rääkäyssysteemi kuin brevet ajot. Matkoja on 200/300/400/600 km, ja kuningastaival sitten 1200 km. Tuolla kuningastaipaleella on aikarajana 90 h, muiden matkojen aikarajoista ei ole havaintoa... ja kuin rutto, tämäkin tauti on levinnyt maailmalle. Suomessa ei suunnattoman kauheesti taida suorittajia olla, mutta aina jonkin verran... ja nyt sitten tuli ajettua itsekin tuo ensimmäinen taival.
Suomessa, kun harrastajia on vähän, ei järjestetä organisoidusti brevetajoja - kuten maailmalla. Tyypit suunnittelevat itse lenkkinsä. Sitten matkaan, ja Suomen yhdyshenkilön toimittamaan kontrollikorttiin leimoja matkan varrelta "kontrollipisteistä". Huoltamoista tai mitä nyt matkalle sattuukin. Yhdyshenkilö aikanaan tarkistaa kortit ja ehkä hyväksyy suorituksen ja toimittaa sen eteenpäin Ranskaan. Kullekin suorituksille on määräpäivät, joihin mennessä ko. matka pitää suorittaa. Tämä lastentaival erääntyy 19. päivä kuluvaa kuuta. Eli ensi viikonloppuna, jolloin olen matkalla Mallorcalle.
Kortin sain viikolla, joten vaihtoehtoja suoritukselle oli käytännössä lauantai ja tämä sunnuntai. Kuinkapa sitä työviikolla ajelee, vaikka kelit paranevatkin. Niin ne kelit... eilen kun heräsin aamiaiselle tarmoa täynnä, alkoi taivas viskelemään muutamia hiutaleita. Eivät kuuluneet ollenkaan asiaan, sääennuste oli luvannut melkeimpä aurinkoista ja kuutta plussaa. No, katselin hetken satelua, ja päätin ottaa ruokailun päälle pikku torkut, jos vaikka sade menisi ohi ja tiet kuivuisi nätisti. Joopa joo... maa oli täysin valkoinen ja lisää lappoi lunta. Mie aloin mököttään ja nukuinkin sitten latauksen purkauduttua puolille päivin.
Tälle päivälle sitten ennustettiinkin puoltakymmentä pakkasastetta, 7 m/s kaakkoistuulta ja iltapäivästä lumisadetta - voi vittu. Teki mieli unohtaa koko juttu, mutta kun kerran joku lappeenrantalainen oli nähnyt vaivaa ja tehnyt kortit ja postittanut ne minulle, niin on varmaan kohtuullista, että teen oman osuuteni. Juupa jaapa jätkiä on muutenkin tarpeeksi... Ei muuta ku säätämään herätys 5:45.
Karjasillan Shellille lähtöleimaa hakemaan kalppiessani alkoi naurattaan yksi ajatus... ei vielä kovin kauan sitten oli tavallisempaa, että sunnuntaiaamuisin noihin aikoihin palaili jostain kostean baari-illan jatkoilta kotia.
Kumpi sitten lienee järkevämpää hommaa..? Kalustuksena mulla oli retkitraktori. Ja kun tiesin edessä olevan paskan keikan, otin mukaan yhden tarakkalaukun täynnä kuivia kamppeita. Joista loppupeleissä käytin kuivat sukat ja -ajopäähineen.
Listataampas kontrollipisteet: (km, kellonaika, paikka)
000 km, 06:50, Oulu Karjasillan Shell
037 km, 08:45, Muhos TB
089 km, 11:30, Rokua Kuntokeskus
112 km, 13:00, Utajärvi Seo
171 km, 15:48, Ylikiiminki Seo
207 km, 17:33, Oulu Raksilan R-Kioski
Ja reitti karkeasti kartalla.
Joo'o. Yhenlainen virhe oli tietenkin suunnata Rokualle. Siellä oli aivan täys talvi. Hiihtäjät ihmettelivät meikäläistä. No, mutta jäiset tiet ei kuitenkaan juuri haitannut menoa. Vastatuuli kyllä haittasi sekin edestä. 20 km/h oli paikoitellen kovan työn takana. Tuulta piisasi koko matka Oulusta Rokualle, osin Rokua - Utajärvi ja vielä Muhoksen kulmilta kohti Ylikiiminkiä ajaessa. Ylikiimingistä Ouluun oli makea myötätuuli. Mutta jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, Ylikiimingin tauolla alkoi sataa lunta. Aluksi se ei haitannut, mutta kyllähän se tovin kuluttua alkoi jännittämään, onko tielle kertyvä sohjo luikasta. No, ei tullut kaatumisia, ja Korvenkylään matka taittuikin kohtuu mukavasti. Viimeiset kymmenkunta kilsaa pyörätielle siirryttyäni oli sitten yhtä helvettiä, sohjo tukki fillarin tekniikan ja tietenkin jäätyi. Mutta lopulta kuitenkin pääsin reissusta pois.
Kämpillä ehdin sopivasti nähdä Eurosportilta Paris-Roubaix kisan vikan kilsan... kateeksi kävi auringonpaistetta.
Jep... jos vielä jaksan ajaa 300 km:n brevetin (se kävis hyvästä treenistä Vätterniä varten), niin se saattaa hurahtaa tähän verrattuna huomattavasti paremmalla ajalla. Kyllä se maantiepyörä ja kesäisemmät kelit melkein 10 km/h saattaa tuota ajonopeutta parantaa.
Päivän sykedata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti