Teksti on kopioitu ja täydennetty 16.8.2012 Lenkkivihko.fi:stä, jos ko. palvelu lopettaa ennakkoilmoituksen mukaisesti vuoden 2012 lopussa.
Vuosi 2008 oli minun brevet -harrastusvuosi, ajoin treenimielessä 200, 300 ja 400 km mittaiset brevetit yksin ja 600 km brevetin espoolaiskaverini kanssa. Tässä tarina 300 kilometrin kevätretkestä.
"Mitäs teit viikonloppuna?"
"Matkustin neljä tuntia junalla ja fillaroin puoli vuorokautta takas."
...vai pääsisköhän vähemmällä, jos vaan ynisisi jotain epämääräistä...
Ja asiaan:
km / klo / paikka
000 11:30 Kuopio, Kauppatori
092 15:10 Iisalmi, Neste
170 18:20 Pyhäntä, Shell
258 21:55 Vihanti, Esson grilli
314 00:10 Liminka, ABC Tupos
(333 01:30 Oma koti kullan kallis)
Ja reittisuunnitelma kartalla
Hyppäsin siis lauantaiaamuna seiskan kulmilla Kouvolan pikajunaan. Selliaseen vanhanaikaseen, jossa on vielä konduktoori laittamassa fillarin konavaunuun ja palvelu muutenkin pelaa. Ei siis mikään lentokonetta matkiva IC (paitti lentokoneeseen saa fillarin matkatavarana, IC:n kanssa se on siinä ja siinä)
Olin syönyt kämpilläkin tukevan aamiaisen, mutta matkaseuranani oli myös tukeva puuhapussi täynnä kaikkea takuulla epäterveellistä matkaevästä. Pikku nokosten ja IS:n lueskelun siivin matka Kuopioon sujui ihan rattoisasti.
Kuopion asemalle tipahdin siis jonkin verran yhdentoista jälkeen. Ja suuntima Kauppatorille. Kalakukkoa olis tavallaan tehnyt mieli maistaa, mutta havaitsemani myyntierät oli sen verran isoja, että päätin jättää johonkin pitempikestoiseen Kuopion matkaan. Mutta kaffelle istahdin, ja kyytipojaksi valikoitui vadelmalörtsy.
Torikahvilan pitäjä oli varsin innostunut reissustani, ja pian olinkin hyvin neuvottuna matkaamassa ulos kaupungista. No, joutui neuvoa kysymään matkan varrellakin, kevyen liikenteen väyliä myöten moottoriteillä varustetusta kaupungista on välissä vähän... haasteellista löytää ulos. Ehkä tässä vaiheessa tuli muutama ylimääräinen kilsa.
Aikanaan rekiura kuitenkin selkiytyi, ja renkaat alkoivat ahmia maantietä Siilinjärven kautta kohti Iisalmea. Iisalmen kulmilla pääsin taas aavistuksen hakemaan reittiä, mutta kyllä se keskusta kuitenkin tuli sitten vastaan. Ja tupsahdin hampurilaisaterialle Nesteen terassille.
Kyllähän meillä kaikilla on murteemme, mutta esimerkiksi Kuopion torilla se ei koskaan ole mulla aiheuttanut vaikeuksia ymmärtää. Mutta murkinaa mussuttaessani salakuunnellessa naapuripöytien jutustelua tilanne oli aivan toinen, ei tajunnut hölökäsen pölläystäkkään.
Mutta mitäpä siitä. Kamat kuosiin ja kohti... Pyhäntää? Olin saanut jostain päähäni matkaavani kohti Pyhäjärveä, mutta reittiselostuksen pikatarkistus oli samaa mieltä, kuin maantien opastetaulut. Eiku urkku auki ja kilsat rullalle.
Pyhännältäkin löytyi sitten yllättävänkin viihtyisä huoltoasema kevyttä pulla/kahvi/limutankkausta varten. Toimitin tankkauksen ohessa kiertävän klovnin tai muun nähtävyyden virkaa, paikalle ehti nimittäin kertyä melkoinen liuta teinityttöjä ihmetteleen, kummasteleen.
Kohtsillään matka jatkui, ilta ehti ja kelit alkoi viilenemään. Päivällä olin ajanut lyhyillä ajokamoilla, mutta nyt oli aika alkaa kerimään irtohihoja ja puolipitkiä irtolahkeita paikoilleen.
Ja sitten aikanaan melkoisen korpitaipaleen takaa löytyikin Vihanti. Hetken oli hakusessa, onko auki mitään muuta kuin Seurahuone - ei sillä etteikö kalja olisi maistunut. Kurvasin kuitenkin huoltsikan talossa olleen grillin eteen. Limpparia ja kärkkäri. Harvoin maistuvat noin herkullisille.
Lisää valoja fillariin hehkumaan, takavalon olin napannut jo Pyhäntä - Vihanti -siirtymän aikana päälle. Ja eiku polkemaan kohti kotireviiriä. Vihannistahan on pikku loikka Paavolaan, ja kohta paavolan jälkeen tuleekin vastaan vanhan emäpitäjän, Limingan raja. Ja sekös liminganpoikaa naurattaa!
Paavola - Liminka tie oli yllättävän ruuhkainen. Vihannin taipaleella ei montaa kulkijaa näkynyt, mutta tällä rekiuralla lappoi rekkaa, motskaria ja autoja vähän väliä. Minne lienevät olleet matkalla...
Aikanaan tiukka kurvi oikealle, kasitietä huilaamaan Limingan kirkonkylän ohi. Lisää hanaa ja tiukka kiihdytys moottoritielle kohti Oulua... no, oli pakko tunnustaa rajoitteensa ja kurvata kuitenkin vanhalle nelostielle ja sotkea kampea kaikessa rauhassa kohti Tuposta.
Ja lopulta, Tupoksen ABC-huoltsikan katon suojaan - suoraan kännisten 18v pentujen sekaan. Kumma mesta, keskiyöllä enemmän kännistä nuorisoa kuin keskimääräisessä oululaiskuppilassa.
just nyt en ollut vireessä alkaakseni hengaileen lippalakkilaurien kanssa, hoidin siis vähäelkeisesti asiani ja lähdin leppoisasti rullailemaan loput pätkät kohti kotia. Kaupungissa ei enää kiinnostanut lähtä etsimään leimaa kontrollikorttiin, olihan kilsat täynnä jo Tupoksessa.
Yö olikin pikkuisen levoton, ja nyt sunnutaina tassut on sitä mieltä, että tänään otetaan iisisti. Ei esimerkiksi vetoharjoitteita HCR:ää varten. Muutenkin koko HCR saa olla sillään, käyn vaan kattelemassa tyttöjä siellä. Eikä mitään saakelin Brevettejä ikinä. Paitti 400 eräpäivä on parin viikon päästä...
Polarin data
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti