Näin tuli siis tempastua itteni kaapista ulos ja myönnettyä; olen wannabe-triathlonisti :D
Joroisille oli siis tieni vienyt. Perjantain ihmettelin koulumajoituksessa meininkiä, ja katselin samalla että triathlon ei ole kyllä köyhien ja kipeiden hommaa. Oma Golffini oli venäläisten vieraiden autojen ohella kusisimmasta päästä, muuten tuppas olemaan kalliita ja vielä kalliimpia lotjuja parkissa. Sitten kun alkaa arvioimaan autojen kattotelineillä olevien hiilikuitufillareiden kilohintoja... :D Ja muutakin pientä ostettavaa ko lajin parissa löytyy.
Itellä perjantai meni pitkälti hermoillessa, että on oikeat tavarat oikealla vaihtopaikalla. Tässä myös onnistuin, en kuulunut niihin jotka uinnin startissa kyseli mm. uimalaseja... Nukkumistakin toki yritin kuumassa koulun urheilusalissa, mutta ei siitä kauhean suurta menestystä tullut ku meinas kynsille vanhenevaa ukkoa pikkasen lapsettaa eli jänskättää.
Aamulla ei ihan ensimmäisinä mutta alkuaalloissa kuitenkin Hotelli Joronjälkeen aamiaiselle. Puuroa ja leipää ja muutama lasi mehua. Sitten takas koululle lisää hiplaamaan kamoja ja tekemään viimeiset päätökset sekä jännäpissaamaan & -kakkaamaan. Huh.
Ja hyvissä ajoin uintipaikalle katsastamaan pyörä, sijoittamaan se telineeseensä, laittamaan fillarikamat sisältävä pussi paikallensa, jännittämään, tapaamaan tuttuja, pällistelemään Stubbia jos Peltsiäkin ja pikkuhiljaa pukemaan märkäpukua. SM-sarjoissa puvun käyttö oli veden lämpimyyden vuoksi kielletty, kuntosarjoissa sitä sai käyttää, ja näillä uimataidoillani myös ehdottomasti käytin sitä.
Uinti
Uinti starttasi ja sit lilluttiin vedessä kauheena ryppäänä kohti ekaa poijua. Ei helavata mitä vesipainia. Ja ekalla poijulla käännöksessä paini muuttuikin sitten avoimeksi joukkotappeluksi, kun kaikki halusi samaan aikaan "uida" mahdollisimman läheltä poijua käännöksen. Rytäkästä vielä selvisin, mutta käännöksen jälkeen happi meinasi loppua ja tuntu et hukun siihen. Mutta kyllä se henki siinä pikkutovin taisteltuani paniikkia vastaan rauhottui, ja pääsin jatkamaan matkaa oikeastaan varsin mukavasti omaan tahtiin kauhoen.Uinti oli siis kahtena kierroksena. Kierrosten välissä noustiin pikasoon maalle, jossa oli mahdollisuus napata omasta juomapullosta huikkaa. Tämän option myös käytin hyväkseni. Aikaa tuhrautui, kun aloin pyyhkäsemään huuruja uimalaseistani vähemmäksi - uimalakki tykkäsi pongahtaa pois päästä ja jäin rimpuilemaan sitä takasin kuulan verhoksi. No, saipa hengitettyä muutaman normihenkäyksen. Toka kiekka meni sitten ilman sen kummempaa dramatiikkaa, mitä nyt toki aina välissä kähmittiin kanssakisailijoiden kaa, sukupuolesta piittaamatta niinku mullivasikat kevätlaitumella.
Pyöräily
Toisen kerran kuivalle maalle toikkaroituani märkäpuvun sai repiä päältä pois, ottaa fillarikamat pussista ja pistää uimakamat pussiin. Sit hippulat vinkuen taluttelemaan filo rinnettä ylös tielle ja kuula punottaen polkemaan! Fillarointi oli kolmena kierroksena: ekan kiekan tunnustelin touhua, tokan pelkäsin pahinta ja kolmannella päästelin menemään. Koko ajan vedin urkkajuomaa ja myslipatukkaa inekseen, jotta jaksaisi juostakin. Yllättävän hyvin meni - no, ei keskari kauheen kummonen ole, mut ihan ok kuitenkin.Juoksu
Ja sitten lopuksi hölkkäilemään puolimaran tapanen matka neljänä kiekkana. Teknisesti vaihto meni ihan ok,noin ensikertalaiseksi, jolla ei ole minnekään hoppu. Mut juoksutekniikkahan kyllä oli ihan hukassa.Hetikohta ekojen metrien jälkeen oli juottopiste, jossa vahingossa otin urkkajuoman tilalla vettä, ja sehän jäi sitten kellumaan vattaan. Eli alkoi pistämään. Ja sehän ei ollut hauskaa. Siinä sitten rimpuilin ekan kiekan, tokan kiekan alkupuoliskolla pysähdyin puskaan pissaamaan. Joko paineentasaus tai pieni paussi ylipäätänsä helpotti, ja pistos ei enää vaivannut.
Elikkä sitten vaan loput kierrokset pakettiin. Missään vaiheessa ei ton pistostilanteen jälkeen enää tuntunut sen raskaammalta, vikalla kiekalla alkoi jo suorastaan naurattamaan helpotuksesta.
Semmonen keikka. Tattista kaikille kanssakilpailijoille, järjestäjille ja talkoolaisille ja saman tien kaikille joroslaisille (mitenkähän toiki pitäs taivuttaa, vaan eipä tässä kirjotusvirheitä muutenkaan oiko- tai jälkilueta...). Kruunasin päivän Kuopion yössä hyvän ruoan ja seuran merkeissä. Ja ei ku nokka kohti uusia seikkailuja, josko toki Joroisilla pitää käydä toistekin.
Kuntosarja:
| 130/290 | 281 | Jouko Kaarteenaho | Oulu | 5.38.31,0 | ||||||||||
| ||||||||||||||
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti