Aamiaisen yhteydessä suoritin pienen teippausoperaation: lokakuussa Kolilla siipeensä saanut kynsi totesi viimein "en kestä enää" ja oli irronnut toiselta puolelta. Kokemuksesta tiedän, et toista puolta ei kannata alkaa repimään aamu-unisena kiireissään irti, joten kaivoin urheiluteippiä ja nappasin varpaan pakettiin kiireimmän ajaksi.
Sitten volkkari voihkien Iihin, ilmoittautumistiskille ja tuotapikaa Tuomaksen kera tassuttelemaan alkuverraa runsaats kolme kilometriä.
Pientä porinan pitoa hiihtomajalla ja kohtsillään sitä huomasikin taas olevansa lähtöalueella ihmettelemässä "miksi ihmeessä?" - ja vastausta saamatta muun jengin mukana baanalle.
Ensimmäinen kilometri tuntui todella rennolta. Niin rennolta, että jopa Joukolla soitti hälytyskelloa, ja rauhoitinkin menoani. Porukka venyi letkaksi ja arvoin itseni kolmen miehen ja yhden Kirsin (jatkossa koodinimellä "jänis") ryhmään.
Siinäpä sitten puotimme porukalla ensimmäiset neljä kilometriä. Miehiä tuli ja tippui, jänis porhalsi edelläni. Jossain neljän kilometrin tolpan jälkeen kiireisimmät kaverit tulivat jo vastaan, ja tässä vaiheessa jänis pisti töppöstä vähän rivakammin eteen ja karkasi meidän miesten ryhmän edelle. Hetken emmittyäni koukkasin kolleista itekin eelle ja jäniksen perään, tuotapikaa peesiin.
Kääntöpaikalle pääsimme varsin asiallisesti. Paluumatkalla välissä suunnittelin jäniksen ohittamista ja huomattavasti useammin pelkäsin jääväni jänöstä. Pysyin kuitenkin peesissä. Muutempa ei kauheasti tapahtumia ollut ennen Iin kirkolle palaamista. Perästä ei ohittajia kuulunut ja yhtä isäntää lukuunottamatta nopeammat olivat menneet menojaan.
Tämän edellämainitun yhden isännän saimme jänön kaa sitten kylällä kiinnni ja ohitettua. Siitäpä peräkanaa silloille ja saareen vievän tien shikaaneille.
Risteyksen mutkista selvittyäni kropassa tapahtui jotain, ja aivot eivät ehtineet toppuutella alkuunkaan, kun konehuoneessa lapioitiin hiiliä kattilaan siihen malliin et kirmasin jänöstä ohi. Hippulat vinkuen - tai no, datan mukaan vinkui korkeintaan hapenotto - kohti hiihtomajaa. Jänis pysyi takanani ja saavutin maalin ajassa 43:09
Data
Jälkitunnelmat ovat, että paskasta ajasta huolimatta kulki yllättävän tasaisen mukavasti, ja pumppukin väänsi kierroksia nätisti. Vielä kun tuossa seuraavien kuukausien aikana löytäisi jonkin avaimen, millä ajasta tipahtaisi vaikkapa reilu kolme minuuttia pois. Oli muuten negatiivinen splitti! En oo varma, onko ennen Illissä onnistunutkaan: paluumatka kutakuinkin 25 s nopeammin.
Ostin tuossa viikolla uuden "pomminkestävän" kameran, siis sellaisen joka sukeltaa 12 metriä ja hyppää pari metriä ja on muutenkin käyttäjäänsä kovempi sälli. Vielä ujostuttaa käyttää, vaan tässäpä pari hölkän jälkeen napattua kuvaa.
 |
| Jaska havainnollistaa, miksi mm. meikä käyttää piilolinssejä kovemmilla lenkeillä... noo eihän nuo lasit pahasti huurussa ole :) |
 |
| Vitosen vipeltäjät, Veera ja Suvi jäähyttelylenkin loppumetreillä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti