Suomessa (ja vähän maailmallakin) on viime vuosina kuka missäkin juossut tammi- ja helmikuun viimeisenä sunnuntaina vapaavalintaisen viidenkymmenen kilometrin lenkin. Maantiellä, hallissa, kuka missäkin. Tommik sitten otti ja sai päähänsä, että Ruskotunturillehan sais katottua parin kilometrin silmukan, vedämpä sen 25 kertaa - ja vonkaan vielä kaverit mukaan. Jaettu kärsimyshän on aina kultaisempi, ja voi pojat, mehän lähettiin mukaan.
Lievästi yllättäen varttia vaille yhdeksän Liikasentien päässä kaivattiin suorastaan liikenteenohjausta, vaan tuotapikaa autot olivat ojennuksessa ja tusina miestä ja naista (no, naisissa monikko on liiottelua, jos toki Ulla muutamaa mimmiä vastaakin) ojennuksessa Ruskotunturin juurella innosta piukeana odottamassa pääsyä tutustumaan reittiin.
Toiset nyt vaan tarvii pörrösempää
Tommi tuotapikaa avasikin kemut ja ei muuta ku käppäilemään. Päivän toinen yllätys oli, että tunturilla oli aurattu teitä sekä kelkoilla ajeltu runsain mitoin uria. Toki olimme haaveilleet saavamme polkea omat polkumme, mutta nielimme pettymyksen ja käytimme ylväin mielin puolivalmista reitistöä. Tämänkertaisen reitin hahmotuttua tuomarineuvoston juokseva pikakokous täsmensi tapahtuman ohjeistusta korjaten täydeksi suoritukseksi 25 kierrosta.
Ja eipä siinä ku jolkottelemaan. Yhteen kierrokseen tuppasi tuhrautuman reilu 15 minuuttia ja pieniä huoltotaukoja toki tarvii, joten kyseessä oli vajaan seitsemän tunnin suoritus. Eli pää tyhjäksi ajan seuraamisesta ja ihan muita ajatuksia tilalle ja tasasta tassuttelua eteenpäin.
Late, NUTS'n virallinen kuvaaja
Matkassa oltiin monella mielellä; oli tosi ryhdikkään vauhdikkaasti etenevää suunnistajaa juoksemassa "puolimatkan" 12 kierrosta, Team 1Lifen isännät kävivät arvioimassa uusimpien rekrytointiensa Ullan ja Tommin toimintaa ja muutama muukin vietti rinteessä sunnuntaita vapaamuotoisempien suoritusten ajan.
"Kävis hilpasemassa loppuun, ku noi äijät vaan kahvittelee" tuumailee Ulla.
Ulla poistui paikalta kolmenkymmenen kilometrin kohdalla naistensarjan suvereenina voittajana. Näin rinteeseen jäi lopulta kuusi äijää ratkomaan paskatunturin kuninkuutta. Kisa oli varsin tiukka. Mitään monen kierroksen hajontaa ei syntynyt, vaikka osallistujien kokemus ylipitkistä lenkeistä vaihteli suuresti. Tommi taputteli kierrokset ensimmäisenä kasaan Eppu tiukasti kakkosena. Taisin ite olla kolmas, Pulari, Jani ja Lasse taputtellivat tunturin tuotapikaa imussani ojennukseen.
Oma suoritus: Aikaa paloi tuollaiset 6:45. Neljäänkymppiin homma eteni ihan lupsakkaasti, sitten olin jonkin aikaa aika pahasti kujalla/pihalla/pudonnut kartalta, ihan mitä nimitystä lukija haluaa käyttää aikalailla latauksen tarpeessa olevasta ukosta. Kun taas hahmotin, että kolmen kierroksen jälkeen tämä show on taputeltu, ryhdistäydyin ja sain homman pulkkaan. Data
Pikkasen kohmeessa tassut
Tattista kaikille mukanaolijoille, eihän tälläisia tempauksia itekseen tekisi.
Sunnuntaisin minulla on iltaisin puolentoista tunnin uimakoulu. Niin hyödyllinen ja sosiaalisestikin mukava kokoontuminen kuin onkin, jää kyllä tänään väliin. Pohkeet kramppailee nyt tässä sohvalla makoillessakin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti