Syysloma 25. - 27.9.2012

Reppu ja reissumies

Tiistai - torstai 25. - 27.9.2012 oli vuorossa pikainen syyslomareissu. Suunnitelma oli lyhyt ja yksinkertainen, kohti pohjoista fiiliksen mukaan ja teen tasan sitä mikä sattuu milläkin hetkellä huvittamaan. Alunperin tähtäimenä oli Kilpisjärvi ja Saanan valloitus etc. mutta kylän palvelut olivat hiljenneet jo 23. päivä. Eipä hätää, käymättömiä tuntureita piisaa.

25. - 26.9. Levi

Otin vauhtia reissuun pyörähtämällä yöksi Leville Hotelli Hulluporoon. Jonkin verran ruskamatkaajia oli vielä mestoilla, ja epävireinen karaoke raikasi. Itse kuitenkin jätin laulut laulamatta, ja kävin hölkkäämässä pätkän latupohjia ja lopuksi eturinteen ylön Panorama hotellin pihaan.

Polar data reitteineen.

Hyvin nukutun yön ja tukevan aamiaisen jälkeen autoilin vähän Levitunturin päälle kattelemaan maisemia ja sitten tein ruokaostokset patikointiosuutta varten.

26. - 27.9. Pallas

Muutaman kymmenen kilometrin siirtyminen Pallastunturin luontokeskuksen pihaan (kartassa 2). Kävin luontokeskuksessa lunastamassa Nammalakurun varaustuvan (kartassa 8 avaimen ja ostamassa kartan. Olen kyllä vanha partiopoika ja vaellellut kohtuudella Lapissakin, mutta mutta... vuosia on välissä vierinyt ja mies urbanisoitunut joten otin tämän reissun maltillisena pienenä askeleena tulevaan sankarilliseen erämieselämääni ;)

Tie vei siis Nammalakurun varautuvalle Hetta - Pallas reittiä vastakarvaan seuraillen. Nammalakurun tuvan saavutettuani oli vielä intoa jäljellä, joten jätin rinkan tuvalle ja hilpasin tarkistamaan Montellin majan (kartassa 3) ja leikin vielä kukkulan kuningasta kiiveten majasta pohjoiseen Vuontiskeron laelle.

Sitten oli aika palata "kotiin" Nammalakuruun illallistamaan. 

Torstai oli simppeli päivä, aamiaisen valmistamista ja sumussa suunnistamista takaisin luontokeskukselle.

Kilometrejähän tässä ei kauheasti kertynyt, luontokeskus - Nammalankuru ilmoitettiin 13 kilsan mittaiseksi, keskiviikon pohjoisen mutka varmaan kaksi - kolme kilsaa suuntaansa lisää. Eli jotain kolmisenkymmentä kilsaa patikointia - mutta pitäähän sitä levätäkin välissä eikä vaan aina vouhkasta!

Leveät pitkokset vievät kohti tunturiylänköä.

Maasto karuuntuu hiljokseen.

Koko polku ei ollut kivikkoa, välissä oli pikkupätkä juurakkoa

Reitillä oli todistettavasti marjoja, joten 2000 luvun alussa saamani kuluttajalupaus "Elisa ei ole marjastajien puhelin" piti paikkansa kun liittymä ei kuulunut...

Edesmennyt isäni oli vanhan kansan pienviljelijä ja tunnokas pelloilta kivien kerääjä. Tämä olisi varmaan kuva hänen painajaisesta.

Jälkiruoka. Näitä keksejä tuli pentuna vohkittua äidin kaapeista. Nyt toimivat hyvin synttärikakun korvikkeena.

Vain lääkkeeksi.

Aiheellinen huomautus, pari tuntia ihmettelin miten kaminan keittolevyyn ei lämpö tartu.

Reppu. Oli uusi joskus -80 -luvulla.

Torstai valkeni varsin sumuisena...

...sekä varsin kohmeisena.

Reissu päättyy Hotelli Pallakseen.

Niin, varmaan kuvatarinasta tarttuikin synttärit silmiin. 40 vuotta paukahti täyteen, piti päästä hetkeksi rauhoittumaan ja miettimään mistä on tultu ja mitä ehkä tästä eteenpäin.