Toinen kerta toden sanoo: kuukausi sitten olin pikku flunssassa, joten testijuoksukauden avaus jäi välistä. Ttänään aamupalan jälkeen sensijaan pakkasin treenirepun ja suunnastin Golfin keulan kohti Iin Illinsaarta. Rankahkosta viikosta huolimatta ei ollut ihan hukkareissu, sain viimein alitettua vuodelta 2007 olevan kympin aikani.
Ilmoittautuminen, ja puoli yhdentoista aikoihin baanalle reilu kolme kilsaa lämmittelemään muutaman juoksudrillin voimin. Viikon aikana on tullut tukku juoksulenkkejä, 3000 m kisan tapainen, kerta salilla ja kahdensi uimassa, joten ihan kaikkein herkimmässä kunnossa en tällä(kään) kertaa ollut Iin pyöräteillä. Mutta kun aikansa hyppeli, niin uskoni alkoi kohota siihen, että koivet saattaa sattua toistensa eteen hallitusti.
Yhdeltätoista kirmasi sitten lähes 90 henkeä juoksemaan kymppiä tai vitosen matkaa. Liimauduin Markuksen perään ajatuksella, että en päästä tyyppiä halvalla karkuun. Välissä siirryin etupuolellekin härnäämään, mutta tajusin kyllä pian homman menevän hankalaksi. Puolivälin kääntöpaikalle pysyttiin kuitenkin porukassa ja minullakin juoksu kutakuinkin kasassa.
Paluumatka olikin hankalaa, seuraamani porukka karkasi ja jäin yksikseni lontostelemaan. Jossain kuuden - seitsemän kilsan kulmilla unohin kokonaan olevani kisaamassakaan, ja ajattelin aivan omiani. No, sitten alkoi takaa kuulumaan askelia, joten täytyi taas palauttaa ajatuksetkin Iihin ja keskittyä pitämään takanaolijat aisoissa. Tämä onnistui, ja saimpa vielä yhden edellämenijän kiinni.
Hankalaa oli, mutta maalilinjakin tuli lopulta vastaan, ja oma kelloni pysähtyi ajassa 00:42:24, kuten myös virallinenkin aika myöhemmin vahvisti.
Polarin data
Elikkä uskoakseni viimein voin päivittää vuoden 2007 syksyltä olevan kympin ennätysaikani historiaan. Siihen kertaan liittyy tällainen pikku tarina, että syksy oli leuto ja kauniita päiviä piisasi vielä lokakuun lopussa, joten tulin piruuttani juoksemaan fillarilla. Monesti olen sen jälkeen juossut minuuttikaupalla heikommin leppoisan automatkan jälkeen...
Keikan päätteeksi pari kilometriä jäähyttelyhölkkää pururadalla ja hiihtomajan kahvilassa ryöstin setelilläni vaihtorahakassan sekä nautin todella herkullisen mokkaruudun kahvin kera. Hiihtomajan pukuhuone saunoineen olikin siinä ehtinyt vähän rauhoittua, ja eiku leppoista saunomista lopuksi. Saunan lauteilla sain istutettua Markuksen mieleen, että Transgrancanaria on loistava perhelomareissukohde hänelle 2014 :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti