 |
| Mikolla (127) kulki |
Alunperin tarkoitukseni oli juosta puolimaraton, mutta viikolla kroppa oli aivan sekaisin. Kävinkin Illiin saavuttuamme hölkkäilemässä ensin nelisen kilometriä ja kun tuntuma ei kovin kaksinen ollut, ilmoittauduin sitten sen jälkeen kympille. Ajatuksena vetää edes reipas vauhtikestävyyslenkki.
Ensimmäiset kaksi kilometriä yritin roikkua tuttujen perässä, mutta tuntemukset olivat niin pahat että oli pakko sitten laskea tahtia ja Veera kympin juoksijana sekä puolimaratoonari Mikko katosivat muitten matkassa matkoihinsa.
Askel ei rullannut ollenkaan, sykkeet eivät nousseet ja kroppa tuntui tukkoselta. Tuli jotensakin lapsuus mieleen, kun kovasti yritettiin mopoja virittää, kaasutinta vaihdettiin ja mäntiä viilattiin. Lopputuloksena oli, että pitäs lähteä vaan kun joku on pielessä ja kone vaan ölisee omiaan.
No, tämän talven etuja on ollut matkan tasaisuus, kertaakaan en ole katkennut niinkuin takavuosina että paluumatka on ollut ihan sipissä. Nyt homma ei muuttunut hankalasta mihinkään, sitä samaa lönkyttelyä.
Kahdeksan kilometrin kohilla tuttu isäntä sanoi "34:11". Ajattelin hetken hänen höpisseen omiaan mut samaa luokkaahan se oma rannekin näytti. Elikkä olin tuntemuksista huolimatta tullut itelle ihan ok tahtia. Ei vaan ollut varaa mistään enää kiristääkään, ja saavuin maaliin ajassa 42:30 - pari sekuntia omasta ennätyksestä. Melkein harmitti, että imin matkan varrella peukkua enkä saanut rutistettua muutamaa sekuntia pois...
Maalin jälkeen pistin lisää vaatetta päälle ja palasin reitille napsimaan puolimaratoonareista kuvia. Päivä jatkui Illin hiihtomajalla leppoisasti saunoen ja munkkikahveilla, eli tuli nautittua Illinsaaresta koko rahalla!
 |
| Suvi mallikkaasti seuran väreissä. Meikä värittä vaikka yhenlainen rättivääpeli olen tänä keväänä ollutkin :| |
 |
| Toisilla nyt vaan kulkee! |
 |
| Make ja "maratonvauhtinen puolikas". Ei Joukon tarvinnut kymppiä yrittää tässäkään vauhdissa roikkua :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti