Vaarojen maraton 2011 jälkimietteet

Jahas, pari viikkoa takana Vaarojen maratonin 86 kilsan lenkistä. Enää ei läähätytä, eilen perjantaina kävin ensimmäiset juoksuaskeleet ottamassa ja kisakengät sain siistittyä äsken reissun ravoista - tähän asti pelottanut tarttua toimeen :D Mutta ohessa pieniä muistiinpanoja tulevan varalle:

Lyhyesti sanottuna, homma meni niinkuin kisan alla asettelin tavoitteiksi. Ensimmäinen kierros kesti 05:54:30 ja koko kisan kokonaisaika oli 13:05:24. Tänä vuonna uutuutena oli väliajat satamasta maaliin noususta:  00:20:51 ja toisella kierroksella 00:21:37.

Ensimmäisen kierroksen lälkeen lorvin 12:30 minuuttia kisakeskuksessa nauttien parin desin kaakaojuoman, puoli litraa kolaa ja vajaan pikkupussin shipsejä. Vessassa käynti, samalla siinä istuskellessa sukkien oikominen, ja lopuksi rynnäkkörepun varustelu uudella vesipussilla, patukoilla ja geeleillä. Otsalamppua unohtamatta. Sitten takaisin pihalle ja hölkkäämään tietä alas. Alkuperäisen starttiviivan ylitin noin ajassa 6:11:52.

Siinäpä merkittävimmät kellonajat. Kummallakaan kierroksella ei mitään merkittävää ongelmaa ollut, ekan kierroksen ihan alkukilometreillä polvi muistutti kipuilustaan, mutta sitten se tajusi, että tänään pikkukivuilla ei ole merkitystä.

Ensimmäinen kierros koikkelehdittiin enempivähempi porukalla. Ryläyksen maastossa meikän huono maastokelpoisuus aiheutti sen, että välissä jäin porukoista ja taas tuotapikaa saavutin sakin. Erityisesti yhden miehen kanssa alkoi jo huvittamaan; ylärinteissä sain hänet kiinni ja ohitin kaverin, kun hän hitaahkosti runttasi käsillä reisiä avittaen ylös. Alarinteissä sitten kuului takaa kauhea rytinä, kun tyyppi hengasi ohi kuin hirvi. Tätä vuorottelua jatkui aina ensimmäisen kierroksen laskettelurinteen "harjoittelunousuun", sittemmin ei kaveri rymistellyt ohitse minun nähden (tuloksista en tiedä).

Metsässä oli yksinäistä, näin jälkikäteen 

katsottuna näyttää varsin ruuhkaiselta...

Toisen kierroksen kuljinkin sitten yksin. Kiviniemen kulmilla veneessä oli kanssani venäläinen(?) kaveri, ja Kiviniemen portailla patukkaa mäyhäessäni ja kootessani uskoa Ryläystä varten ruotsalaisherra saapui tankkaamaan. Toisella kierroksella himmasin kaksi taukoa, Kiviniemen patukkatauko ja Ryläyksen maastoissa varusteiden fiksaustuokio (geelejä ja otsalamppua repusta hollille, Polarin gps-anturin pariston vaihto). Oheinen karttakaappaus juurikin fiksaustauon jälkeen.

Juomapisteellä oli lauma kansaa odottamassa jotakuta Jarkkoa, Jouko ei tuntunut kelpaavan,mutta Jouko oli kuulemma juuri jäämässä ohittavan porukan jalkoihin. Noo... en jäänyt, olen kuitenkin tottunut maantiellä hölkkäilemään, ja loppumatkahan oli Kolin nousua lukuunottamatta mukavaa soratietä, ja nousutkin helppokulkuista leveää polkua.

Viimeinen ihmettelynaihe oli "harjoitusnousussa" tapaamani valoton kaveri. Kysyttäessä vastasi olevansa "kilpasarjalainen", pienen miettimisen jälkeen tajusin, että siis 43 sarjalainen. Ei raasu pysynyt minun perässä polkua alas, mutta kehui niin vakuuttavasti, että on kaveri tulossa hakeen, että jätin poloisen odottelemaan kärsivällisempää opasta...

Loppunousu olikin sitten sellainen helpottuneissa tunnelmissa voittajafiiliksellä kapuaminen. Itseasiassa parikymmentä viimeistä kilsaa oli voittajameininki, matkanteko oli yhtä juhlaa kun olin ohittanut päivänvalossa puolitoista tuntia aikaisemmin edelliseen kertaan nähden sen tien jossa 2009 hortoilin harhaan.

Maalissa palautusjuomaa, pientä purtavaa ja saunaan. Elämä oli yhtä juhlaa!

Jos luoja suo, että olen vuoden päästä juoksukunnossa, tänne palataan jälleen. Tavoitteeksi sopisi ehkä 12:00 - 12:30 haarukka, alle 12 tunnin suoritukset taitaa minun maasto-ominaisuuksila olla haihattelua. Mutta tämäpä selviää aikanaan.